• Henkilökohtaista

    Hullun juoksutus

    Ajattelin naputella tänään aika avoimesti tekstin omaan mielenterveyteeni ja sen tämänhetkisiin hoitoihin liittyen. Varsinainen syy tähän avautumiseen tekstin lopussa. Toistuva masennus ja avun etsiminen Viime vuoden kesänä romahdin jälleen pohjalle parin hyvän vuoden jälkeen, ihan ilman sen kummempaa syytä. Masennuin, menetin mielenkiinnon kaikkeen, hyvätkin asiat elämässäni muuttuivat mielessäni merkityksettömiksi ja täysin turhiksi, jopa negatiivisiksi. The works. Kadotin jälleen hetkellisesti kaiken uskon tulevaisuuteen. Tilanne oli kuitenkin jo niin tuttu, että hain melko pian apua julkiselta puolelta. Hoitaja, lekuri, soittelut ja jonot. Perusrumba. Lääkitys laitettiin viidettä (?) kertaa vaihtoon. B-lausuntoa eli Kelan tukemaa terapiaa ei pyynnöstä huolimatta kuitenkaan taaskaan annettu ”tosta noin vaan”, vaikka vakavahko masis on ollut mulla toistuva ongelma jo…

  • Valokuvaus

    Uusi valokuvaamo Helsingin ihanassa Alppilassa

    Helsingin Alppilaan on avattu uusi valokuvaamo… nimittäin minun ja valokuvaajaystäväni IHAN OMA Studio Kupu! Vihdoinkin voin sanoa: mulla on aivan oikea työpaikka. Olen ollut blogitauolla lähes koko kesän ajan työkiireistä ja muista johtuen, mutta näin ihanaa uutista ei voi olla toitottamatta joka kanavalla. Meillä on oma studio. Oma valokuvaamo. Voitteko uskoa? Olen jo pitkään haaveillut työpaikasta. Töitä on varsinkin tänä vuonna riittänyt, mutta useimmiten pakerran niitä aivan issekseni kotosalla. Arkipäiväni ovat siis usein kuluneet yöpaita päällä ja villasukat jalassa. Tiedän kyllä, että kotoa työskentely on luksusta ja melkeinpä etuoikeus, jota useimmat eivät saa elämässään kokea, mutta melkoisen pitkän pätkän jälkeen toivotan sosiaalisemmat päivät inspiroivammassa ympäristössä 100% tervetulleeksi! Studio Kupun synty…

  • Culture

    Doors Of Love & Helsinki Pride — It’s Time To Celebrate Love 💖

    For the past few weeks, I’ve been planning and finally executing something that made me immensely happy: the Doors of Love, a Helsinki Pride inspired mural / street art piece. Originally, I just wanted to bring some color to Hotel Katajanokka‘s beautiful old prison yard and perhaps encourage people to share the message on social media during Pride Week. In the end, I myself got something out of it that I didn’t even quite realize needing so badly: some physical, creative quality time and days spent far away from my ol’ keyboard and photo editing software. I’ve been creating social media content for Hotel Katajanokka for quite a while now.…

  • Tamaki Maori Village -maorikylä, Uusi-Seelanti
    Matkailu,  Uusi-Seelanti

    Unohtumaton elämys Uudessa-Seelannissa: Tamaki Maori Village

    Uuden-Seelannin matkamuistoista voisi helposti kirjoittaa kokonaisen kirjan. Tämä lähes tismalleen maapallon toisella puolella sijaitseva kaunis saarivaltio pitää kahdella pääsaarellaan valtavan määrän erilaisia nähtävyyksiä, jumalaisia maisemia sekä muita unohtumattomia kokemuksia. Yksi suosikkikokemuksistamme taannoisella reissullamme oli ehdottomasti vierailu pohjoissaarelta löytyvässä Tamaki Māori Villagessa. Kyseessä on siis muinaismetsässä sijaitseva, historiallinen Maori-heimon kylä, jonka ympärille on rakennettu turisteille suunniteltu mieletön elämys. Mutta mitä illallisvierailumme sitten piti sisällään? Gish-voittomatkan kaikki artikkelit (englanniksi) tästä linkistä (lisää tulossa!), kuvia reissusta instagramissa häshtägin #GishTrip alla! Taianomainen ilta Tamaki Maori -kylässä Tamaki Maori Village elI perustajiensa mukaan nimetty Tamari maorikylä on elämys, jota ei kannata missata — helposti jopa hieman pidemmän automatkan väärti. Illan aikana pääsemme kuulemaan hienojen esitysten…

  • Musiikki

    Poets of the Fall: uusi video suosikkibiisistäni 😍

    Kuten moni teistä tietää, elämäni on aika tiukasti kietoutunut Poets of the Fall -yhtyeen tekemisiin. Näin kävi myös bändin uusimman musavideon kohdalla: olin messissä kuvauksissa ja jeesasin julkaisupäivän kuvamateriaalin kanssa edellisyön pimeinä tunteina. Ultraviolet-albumin kiertueella bändi on ollut jo hyvän aikaa useammassa maassa, mutta keikkoja on tulossa kiva liuta lisääkin sekä Suomessa että syksymmällä ympäri Eurooppaa. Aivan huippua!! Tarkoitus olisi lähteä mukaan ainakin muutamalle lähimaan keikalle ja kenties jopa Atlantaan asti, mikäli saamme rakennettua keikkapäivän ympärille muutakin matkaohjelmaa. Seuraa Poetsia somessa: Instagram | Facebook | Twitter | Nettisivut Välillä tulee mietittyä Oasis-yhtyeen Don’t Look Back In Anger -biisin lyriikkaa puoliksi huumorilla: “Please don’t put your life in the hands of a rock…

  • Valokuvaus

    Suomen parasta leipää: Fazerin cashew-karpalo-ciabatta

    Hah, tää on niin hauska juttu. Suosikkileipäni on jo pitkään ollut Fazerin cashew-karpalo-ciabatta, jota löytyy myymäläleipomon omaavista kaupoista. Siis aivan käsittämättömän hyvää! Tuoreena ei siivun päälle tarvita kuin sipaisu voita tai Oivariinia, ja oijoi kun on herkkua. Tässä vuosien aikana olen cashew-karpalosta paasannut myös silloin tällöin ystävilleni. Että muistakaas nyt maistaa. Usein kaverin suusta kuului kuitenkin kysymys: “siis täh, karpaloa leivässä?!” tai muuta vastaavaa. Yritin useammankin kerran googlata leivästä kuvaa todistaakseni, ettei se nyt niin omituista ole ja että näin hyvältä se leipä näyttää. Tarkkoja tai tarpeeksi kauniita kuvia ei kuitenkaan löytynyt oikein mistään. Viimein turhauduin ja twiittasin asiasta leikkimielisesti Fazerille. Pian saapuikin vastaus. Sähköpostissa ilmoitettiin, että voisin hakea leipiä…

  • Personal

    Asunnottomana Helsingissä, omaisuus vuokravarastossa

    Maaliskuun lopussa se tapahtui: ihana kämppikseni Heli halusi kahden vuoden elon jälkeen kokeilla pitkästä aikaa yksin asumista. Tämä tarkoitti sitä, että minun olisi pitänyt tehdä hyvinkin nopeita päätöksiä asumisen suhteen ennen pitkälle matkalle lähtöä. Kirjoittelinkin heti tuolloin blogiin asuntopulastani ja levitin sanaa tuttavapiirissäni somekanavien kautta. Sopivaa kämppää ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi nopeasti. Vaikka olen muuttanut aikuisikäni aikana lähemmäs parikymmentä kertaa, jotenkin tällä kertaa muutto ahdisti ja päätöksenteko asumisesta oli yllättävän vaikeaa. Etsisinkö uuden kämppiksen? Ehkä jopa yhteisöasumista, jota olisi tarjolla rennonletkeessä, asialle omistetussa Facebook-ryhmässä? Suhtaudun kuitenkin ventovieraiden kanssa yhteenmuuttamiseen aika isolla varauksella. Olen asunut monenlaisten ihmisten kanssa elämäni aikana, eikä onnistumisprosentti ole kovin suuri. Parhaimmillaan homma toimii kuin unelma: kotityöt…

  • Matkailu,  Uusi-Seelanti

    Uusi-Seelanti, osa 1: kuvamuistoja ja parhaat matkavinkit pohjoissaarelle

    Kirjoittelin viime vuoden lopulla Gish-kilpailun voitosta, josta palkintona nappasimme matkan Uuteen-Seelantiin koko 15 hengen Team Scrumtrulescent -joukkueellemme. No, matka on nyt vihdoin tehty ja palasimme koti-Suomeen eilen illalla — räntäsateeseenpa tietenkin, kuinkas muuten! Alkuperäinen, noin viikon reissu “vähän” venähti kaikenlaisten säätöjen ja onnistumisten ansiosta, joten upean Uuden-Seelannin lisäksi piipahdimme myös Los Angelesissa ja Havaijilla. Blogijuttujen naputtelu sujuukin tässä kivasti (eikä niin yllättäen) palaneita olkapäitä rasvaillessa ja kahta matkalaukullista pyykkiä pestessä. Alla muutamia kuvamuistoja näistä upeista, mielettömistä kohteista! Kirjoittelemme varmaan pidemmät jutut tuonne Fangirl Questin puolelle tulevina viikkoina, ja jos ei lontoonkieli suju, voin ilokseni kertoa harkitsevamme Fänkkäriin myös suomenkielistä osuutta. Sillä tavoin saisimme ehkä niputettua näitä blogitekemisiä vähän selkeämmäksi kokonaisuudeksi…

  • Nick Brandt: Inherit the Dust Helsingissä
    Kulttuuri

    Valokuvat, jotka saivat minut itkemään: Nick Brandtin “Inherit the Dust” nyt Kansallismuseossa

    Itken aika harvoin julkisilla paikoilla. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin liikutun kyyneliin aivan yllättäen, eivätkä nämä tunnekuohut katso aikaa eivätkä paikkaa. Kyse on siis nimenomaan liikutuksen kyynelistä, jotka puskevat silmäkulmasta silloin, kun koen jotakin mieletöntä. Yksi kaikkien aikojen suurimmista valokuvaaja-suosikeistani, Nick Brandt, on yksi niistä ihmisistä, jotka ovat teoksillaan saaneet minut vollottamaan julkisella paikalla. Kävin katsomassa “Inherit the Dust” -valokuvanäyttelyn jo Tukholmassa syksyllä 2016, ja kun toissapäivänä bongasin Kansallismuseon uutisen kokoelman saapumisesta Suomeen, kilahdin aivan sekaisin. Spämmäsin uutislinkkiä kaikille läheisille ystävilleni, someen ja viesteihin, lähetinpä samantien museon väellekin sähköpostia. Sainkin tuotapikaa museon ihanalta väeltä kutsun lehdistön avajaistilanteeseen, jonne lähdin onnellinen hymy kasvoillani. Myös Brandt itse oli tilaisuudessa mukana! Kiertelimme näyttelyä…